Mä istun himas sohval itse paholaisen kanssa,
taas kerran keskiyöllä taas mua tapaamassa,
se avas mun ranteen ja valutti verta viinilasiin,
se maisto sitä ja vinkkas sitten silmää,
toimiiko sopimus se kysy ja virnisti,
sen ihon alta liskon suomut pikkasen pilkisti,
sielun myyminen se on riskialtist duunii joten vastasin vaan "joo"
ja pidin sitten suuni kiinni, sait mitä halusit,
onks sul kaikki mitä tarttet,
se pisti ranteen umpeen tulevaa käyttöö varten,
mä nään sen öisin aina kerran vuodes

Kerro mulle miten mä selviän

Ahdistus. Itkettää ja stressaa. Kusin raha-asiat. Äiti uhkaa pitkästä aikaa väkivallalla. Oksettaa, syömiset on taas alle 500kcal. Ahdistaa, tahdon tarttua terään. Pelottaa, haluan vetää ne lääkkeet.

Mä en selviä pitkään. On jo pakkasta, menen metsään ja vedän nuo lääkkeet. Mua ei estä enää kukaan, mä en halua elää. Ahdistus on ottanut otteeseensa, mä en tiedä miten mä selviän yön yli. Mä en voi nukkua mun tekojeni takia. Mä en voi, voisipa joku valvoa mun kanssa yön yli. Olla turvana. Mä kaipaan turvaa, mutten voi hakea sitä edes äidistä. Äiti ei ymmärrä. Isäpuoli pelottaa. Sen katse on pelottava, se uhkuu vaarallisuutta.

Mä pelkään. Miten mä selviän. Mä teen kai kärpäsestä härän. Suurentelenko mä asioita, vai saanko mä tuntea niinkuin tunnen. 

Jos äiti ymmärtäisi, jos päästäisin itkun valloilleen, riisuisin pitkähihaisen joka paljastaa sideharson jonka alla on yölliset arvet joka vuotivat paljon verta.

Mä oon hädässä ja en voi huutaa apua. Mun ääni hukkuu muiden ääniin, mun eleet ei selvennä pahaa oloa, mä en anna itselleni lupaa pyytää apua. Hetken ajattelen jos tänään jo lähden ulos. 

Mä en tiedä miten mä selviän.

Yritän paeta todellisuutta musiikin avulla. Mä vaivun johonkin josta herään jonkun ajan kuluttua. Mulla on tällä hetkellä hyvin epätodellinen olo. Päästänkö pirun valloilleen vai mitä mä teen.

New start

Uuden blogin luodessa mietin onko se kannattavaa. Tämä pysyy salassa tutuilta, en tahdo että kukaan tuttu saattuisi lukemaan tätä. 

Vanhan blogin jätin talteen, niin paljon muistoja löytyy, hyviä ja huonoja. 

Laskin lääkkeet.Yli 9 grammaa seroja, 19 kpl levotsiinia ja 16 kpl deprakinea. Mitä niillä kera viinan saa, en tiedä. En tahdo jäädä vihannekseksi, vaan ikiunen. Ehkä näin oli tarkoitettu. Mietin oliko järkevää luoda uusi blogi, jos kohta en ole kirjoittamassa sitä. 

Teksti on edelleen tallessa, mutta sitä pitää hioa.